6











    Vuonna 1940, eli siis ennen miehitystä oli Viron asukasluku 1 121 939, joista virolaisia oli 97,3% Vuonna 1989 olivat samat luvut 1 565 662 ja 61,5%. Oli vaara, että virolaiset muuttuvat vähemmistökansallisuudeksi omassa kotimaassa. Muuten, Tallinnassa tämä oli tapahtunutkin, sillä virolaisia eli siellä samana (1989) vuonna vain 47,4%. Yli puolet Tallinnan asukaista koostui immigranteista. Virolaisia oli ja on edelleen huomattavasti vähemmän myös Pohjois-Virossa - Kundassa, Kiviölissa, Kohtla-Järvella, Jöhvissa, Sillamäellä, Tapalla, Maardussa, mutta myös muualla - Kallastella, Mustveessa, Paldiskissa, joka yhteensä muodostaa melkein kolmanneksen Viron kaupungeista. (Lähde: Ene-Margit Tiit, Viron kansa. Viisi sukupolvea ja kymmenen väestönlaskentaa)
      Viro menetti toisen maailmansodan aikana taisteluissa menehtyneinä, murhattuina, karkoitettuina ja länteen pakeneina yli 170 tuhatta asukasta, eli 17,5% koko kansasta. Viron tasavallan talous köyhtyi laitteiden sekä raakamaterjaalin poiskuljettamisen takia. Oli sellaisia laitoksia, joista käytännöllisesti katsoen jäi vain neljä paljasta seinää, sillä jopa ikkunat ja ovetkin vietiin pois. Sitä ennen oli Saksan miehitys käyttäytynyt samoin. Vain kuljetuksen suunta oli ollut toinen. Jos siihen liitetään sodan tuloksena tuhotut kaupungit, on Viron menetykset prosentuaalisesti verrattavissa mihin tahansa valtioon, ylittäen niistä monet.

Monet pakolaiset eivät koskaan päässeet määränpäähän, vaan hukkuivat neuvostoliittolaisten lentokoneiden ilmahyökkäyksessä.

    Sodanjälkeiset vuodet eivät tuoneet kansallemme lievitystä. Kommunistisen Puolueen varsin saamattomalla johdolla teollisuus kasvoi hitaasti. Kuten Venäjällä, niin myös Virossa oli puudetta lähes kaikesta, paitsi venäläisistä maahanmuuttajista. 
       Viro ei ollut suinkaan ainoa kärsija. Samanlaista tapahtui kaikissa Baltian valtioissa, niistä Latviassa vieläkin raskaammin.



Vilnan tuomioistuin


       12. - 14. kesäkuuta 2000  Latvian pääkaupungissa Vilnassa kokoontui hallitusten ulkopuopuolisten järjestöjen, sekä yksityisten henkilöiden konferenssi, jonka tuloksena päätettiin perustaa Vilnan kansainvälinen julkinen oikeusistunto, joka valtuutettiin antamaan esitettyjen todisteiden perusteella kommunistisen valtakunnan rikoksille sosiaalinen, poliittinen, sekä juridinen arviointi.


Hetki Vilnan oikeusistunnon työpäivästä. Todistajien kuunteleminen

   Vilnan kansainvälinen julkinen oikeusistunto osoitti vakuuttavasti, että kommunistinen hallitusmuoto on osoittautunut kansanmurhien, sekä kansainvälisten rikoksien täytäntöön panijaksi, sekä käytännöllisesti katsoen niistä ovat olleet vastuussa Neuvostoliiton toimintaa johtanut Kommunistinen Puolue, sekä miehitettyjen valtioiden statuksessa olleiden liittotasavaltioiden haarapuolueet, sekä ns. veljesvaltioiden - Neuvostoliiton vasallivaltioiden kommunistiset puolueet. Koska Neuvostoliiton Kommunistiselle Puolueelle kuului johtava asema haarapuolueiden osalta, niin sitä täytyy pitää kommunistisen terrorin todellisena täytäntöön panijana. Kommunismirikosten toteuttajina olivat kommunistisen puolueen alaisuudessa puoluejärjestöjensä kautta kaikki Neuvostoliiton hallitustoimistot, armeija, sekä painostusjärjestöt, varsinkin NKVD ja KGB. Samanlainen rooli oli Itä-Euroopan valtioiden kommunistisilla puolueilla. Niistä käy ilmi, että kaikki ihmisyydenvastaiset rikokset on pantu toimeen kommunististen puolueiden taholta.
      Vilnan kansainvälisen julkisen oikeusistunnon materiaalit antavat kattavan kuvan niistä epäinhimillistä sota-, kansanmurha- ja ihmisyysvastaisista rikoksista, jotka pantiin toimeen valtioita ja ihmiskunta vastaan, jotka olivat jääneet kommunistisen terrorijärjestelmän ulottuville. Siitä käy ilmi, että kommunistinen terrorijärjestelmä, jota ohjasi puoluediktatuuri, oli 20. vuosisadalla kansoja tuhoava ja kaatava punainen epidemia, joka tallasi jalkoihinsa ihmisoikeudet ja perusvapaudet. Nämä rikokset vaativat tuomitsemista, sekä syyllisten rankaisemista. Oikeusistunnon päätöksen mukaan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen syntyneen Venäjän Federaation on pyydettävä anteeksi niitä rikoksia, sekä yritettävä korvata uhreille kommunistisen diktatuurin aiheuttamat vahingot, kuten teki Saksan Liittovaltio.
("Vilnan Oikeusistunnon päätöslauselma 2000" )Tallinna 2003

   Valitettavasti tältä päätöslauselmalta puuttuu oikeudellinen valta, jonka takia Venäjän Federaatio ei ole koskaan tunnustanut edelläkävijänsä, Neuvostoliiton aiheuttamia kommunistisen järjestelmän rikoksia. Eikä muu maailmakaan ole uskaltanut ottaa kantaa kommunismin tuomitsemisessa. Näin ollen ei ole suinkaan mahdotonta, että joskus Venäjällä nousee esiin uusi kansankiihkoilija, joka jatkaa siitä, missä Lenin ja hänen kanssarikollisensa epäonnistuivat.
   Hyökkääjänä Venäjä luonnollisesti kieltää miehityksen koskaan tapahtuneen ja kuvaa silloisia tapahtumia "Viron vapaaehtoisena liittymisenä Neuvostoliiton kokoonpanoon", mutta kukapa haluaisi todistaa syyllisyytensä. Ei Natsi-Saksakaan olisi itse tuominnut aiheuttamiaan sotarikoksia, jos olisi sattunut voittamaan sodan. Sen teki muu maailma ja Nürnbergissä vuonna 1946 voittajat tuomitsivat monia demokratian sääntöjä rikkoneessa tuomioistuimessa ruskean valloittajan. Mutta Nürnberg-2, joka tuomitsisi punaisen valloittajan, ei ole vielä tapahtunut.

 Lenin valtansa huipulla yllyttämässä kansaa ...


 
 .. ja murtuneena miehenä vuonna 1923 tapahtuneen murhayrityksen jälkeen, kun hän lopultakin ymmärsi, että kommunismin veturi on suistunut raiteilta.


Suuren kapinallisen viimeinen katse taivaalle, jossa ei ole jälkeäkään toivotusta kommunisminauringosta
 
   Historialla on tapana toistua. Niin nytkin Venäjän ammattikommunistit ovat kaivaneet esiin maailman erään verisimmän diktaattorin Jossif Stalinin hieman haalistuneen muotokuvan ja yrittävät nostaa kansojen pyöveliä entiselle jalustalleen. Onnistuuko tämä edesottamus, jää tulevien sukupolvien nähtäväksi. Myös venäjän todellinen hallitsija Putin on ottanut päämääräkseen Stalinin kunnian palauttamisen. Tshekkiläisen kirjailija Julius Fucikin sanoja lainaten: "Ihmiset, olkaa tarkkoina!"
 He toivovat ... !






*   *   *




Kuljen hiljaa joululumista polkua
yli kärsineen kotimaan.
Joka kynnyksellä haluaisin kumartaa:
Yksikään talo ei ole säästynyt surulta ...

Ajattelen yhä heitä, ketkä täältä vietiin ...
Taivaan asti kohoaa heidän tuskansa.
Ikään kuin me kaikki olisimme siihen syyllisiä,
että heiltä puuttuu – ja meillä on ruokaa ja petit!

Sulautuu nyt yhteen pimeys ja valo,
katoava hetki häipyy tähtiin.
Auringonlaskussa on rukouksen alkuu -
aivan kuin yö olisi äkkiä avautunut.
 
Kaikki on harrasta, totista ja pyhää.
silmäripseillä sulaa lumen hopealehti;
kohoaisin kuin korkeammalle:yhä
minuako nimeltä kutsuu tämä tähti?

Äkkiä tunnen, että myös heidän
katseensa on noussut tähtiin, josta
näen vankipolvessa siskojen ja veljien
kipeän ikävöivän tervehdyksen.

Tämä on meidän ainoa kaksinpuhelumme,
tuikkiva merkki – oi, lue ja lue! -
tuhatsuinen - kuin olisi muutaman
tähden loiste vielä hengityksestä lämmin!
 
Väliltämme häipyy etäisyys;
Tähdistä on saanut yhteinen kielemme ...
Ikään kuin olisimme siellä
lähestymässä toinen toistamme.

Hetkeksi sammuu tämä: Milloin? Milloin?
mikä teissä yhä sykkii pakkotyöllä,
Ja me tapaamme siellä taivaan sillalla
kasvotusten sinä jouluyönä.

Marie Under   Joulutervehdys
Stockholm 1941
(vapaasti suomennettuna)

*   *   *









Tapahtumia Viron historiassa

19. helmikuuta 1918. Saksalaiset joukot nousevat maihin Pärnussa ja lähtevät etenemään kohti Tallinnaa
24.helmikuuta 1918. Viro julistautuu itsenäiseksi tasavallaksi
25.helmikuuta 1918. Saksalaiset sotavoimat saapuvat Tallinnaan ja ottavat hallinnon
5.maaliskuuta 1918. Saksalaiset ovat miehittäneet koko Viron
19.marraskuuta 1918. Saksassa puhjenneen vallankumouksen tuloksena Saksa vetäytyy sodasta. Valta Virossa luovutetaan  allekirjoitetulla sopimuksella Viron väliakaiselle hallitukselle
28.marraskuuta 1918 - 2. helmikuuta 1920.  N-liiton sotavoimat ylittävät Viron rajan. Vapaussota alkaa
29.marraskuuta 1918. Viron kommunistit perustavat Narvassa Työväen Kommuunin
10. joulukuuta 1918. Puolet Viron alueesta on puna-armeijan hallussa
7.tammikuuta 1919. Viron armeija yhdessä Suomen vapaaehtoisten kanssa aloittaa vastahyökkäyksen.
Helmikuu 1919. Venäläiset sotajoukout pakotetaan poistumaan Virosta
19.-23.kesäkuuta 1919. Viron armeija voittaa Cesisen taistelussa Saksan Landeswehrin joukot. 23. kesäkuuta juhlitaan Voitonpäivänä.
2. helmikuuta 1920. Tarton rauha allekirjoitetaan
1921. Maailman mahtivaltiot tunnustavat Viron tasavaltaa de jure
1921. Viro liittyy Kansainliittoon.
1.joulukuuta 1924. Kommunistien aseistettu vallankaappausyritys
1932. Viro solmii Neuvostoliiton kanssa hyökkämättömyyssopimuksen
23.elokuuta 1939. N-liiton ulkoministeri Molotov ja Saksan ulkoministeri Ribbentrop allekirjoittavat Molotov-Ribbentrop sopimuksen, jolla Baltian valtiot, Suomi ja Puola luovutetaan Neuvostoliitolle. 
Lokakuu 1939. Neuvostoliiton painostuksesta Viroon perustetaan sotilastukikohdat.
21.kesäkuuta 1940. Moskovan järjestämä vallankaappaus, jonka tuloksena laillinen hallitus korvataan laittomalla nukkehallituksella.
13.-14.kesäkuuta 1941. Ensimmäinen karkoitusaalto, jolloin yli 10 000 virolaista karkoitettaan Venäjälle.
16. kesäkuuta 1941. Toinen maailmansota alkaa
28.elokuuta 1941 - 18. syyskuuta 1944 Saksan miehitys
18.syyskuuta 1944. Presidentin viranhaltija Jüri Uluots kokoaa salaisen Viron tasavallan hallituksen
22.syyskuuta 1944. Neuvostoliitto miehittää Tallinnan toistamiseen
Maaliskuu 1949. Toinen karkoitusaalto. Noin 60 000 virolaista karkoitetaan Venäjälle.
5.maaliskuuta 1953. Jossif Stalin kuolee
16.marraskuuta 1988. Viron Neuvostotasavallan Korkein Neuvosto julistaa maan suvereeniks
20.elokuuta 1991. Viron julistautuu uudelleen itsenäiseksi tasavallaksi


http://www.rindeleht.ee/

Punaste veretööd Eestis
http://vapsid.weebly.com/punaste-veretoumloumld.html

Kommunistide hävitustööst Eesti
http://www.hot.ee/lvpfoorum/ajalugu-5.html




Kasutatud kirjandus:

Tartu rahu / Edgar Mattisen. Tallinn, Eesti Raamat 1989


Balti riigid: sõlteaastad 1940-1990 / Romuald J. Misiunas ja Rein Taagepera  Tallinn, Koolibri 1997

Kui õitsengule järgnes häving: meenutusi ja kommentaare elust Eestimaal 1934-1945 / Peep Kärp. Rakvere. Valmar 1996

Stalin: Kuidas sundida inimesed tööle? / Vladlen Sirotkin. Tallinn. Olion 2007

Molotovi-Ribbentropi paktist baaside lepinguni: dokumente ja materjale / [koostanud K. Arjakas... jt. Tallinn Perioodika 1989

Jäälõhkuja: kes alustas Teist maailmasõda / Viktor Suvorov  Tallinn. Olion 2000

Eesti iseseisvuse sünd. 1-8 / Eduard Laaman. Tallinn. Faatum 1992

Vilniuse rahvusvahelise avaliku tribunali kohtuotsus (2000) koos fotode ja lisadega. Tallinn. 2003
Diplomaadi kroonika : ülestähendusi ja dokumente aastatest 1938-44 / Aleksander Warma. Tallinn. Olion. 1993
Enamlaste riigipöörde katse Tallinnas 1. detsembril 1924  J. Saar (Eduard Laaman), 1925.    Eesti Ajalugu; Kronoloogia,  Sulev Vahtre. Tallinn, Olion, 1994




1   2   3   4   5 ... 7  8  9  10

Tilaa: Blogitekstit (Atom)